Jälkikaronkka jyrähti jälleen eetteriin huhtikuun 30. päivän aamuna Ylellä. (Linkki Areenaan) Asiantuntijoina studiossa Jori Grym, Lauri Reuter ja minä. Omana aiheenani toin uuden värin, jonka tutkijat heijastivat viiden koehenkilön verkkokalvoille. Tai eivätpä oikeastaan heijastaneet, koska valoa tykitettiin laserilla suoraan tappisoluihin!
Berkeleyn yliopiston tutkijat kehittivät laitteen, jolla voi lähettää laservaloa silmän verkkokalvolle mikroannoksina ja niin tarkasti tähdättynä, että kuhunkin valolle herkkään tappisoluun voidaan lähettää erikseen oma valopakettinsa 100 000 kertaa sekunnissa.
Yksi mahdollinen käyttö tälle idealle on näyttää ihmiselle “äärettömän tarkkaa” videokuvaa, koska silmä ei katso pikseleihin jaettua näyttöä tai valkokangasta, vaan jokainen verkkokalvon solu saa oman, suunnitellun syötteensä. Tuoreen tutkimuksen kohokohta on kuitenkin ennen näkemättömän värin luominen. Eikä sitä toki nytkään ole nähnyt kuin viisi ihmistä maailmassa!
Idean ymmärtämiseksi täytyy ensin palauttaa mieleen ihmisen värinäön toiminta. Meillä on verkkokalvoillamme kolmenlaisia tappisoluja: siniherkkiä, viherherkkiä ja punaherkkiä. Jokainen niistä on erikoistunut tiettyyn osioon sateenkaaren väreistä. Mutta solujen herkkyysalueet ovat osittain päällekkäisiä: minkään värinen luonnollisesti nähty valo ei herätä ainoastaan yhden tyyppisiä tappisoluja, vaan aina kahden- tai kolmenlaisia yhtaikaa. (Kiintoisa sivuraide: naisten XX-kromosomiyhdistelmä johtaa joskus yksilöihin, joilla on neljänlaisia tappisoluja! He ovat supernäkijöitä: https://www.bbc.com/future/article/20140905-the-women-with-super-human-vision )
Uudessa kokeessa laserlaitteisto lähetti valoa pelkästään vihreälle herkkiin tappisoluihin. Silmän liikkeitä seurattiin infrapunakameralla niin, että laser osui aina oikeaan soluun huolimatta sakkadeista. Kenenkään aivoihin ei aiemmin ole saapunut tällaista hermosignaalia verkkokalvolta. Mitä koehenkilöt näkivät?
He kuvasivat olo-värin suunnattoman värikylläisenä siniseen taittuvana vihreänä. Tutkijat onnistuivat löytämään olon lähimmän luonnollisen vastineen lisäämällä syötteeseen valkoista valoa asteittain niin paljon, että havaittu väri voitiin täsmätä näkyvään väriin. Koehenkilöt pystyivät säätämään valkoisen osuutta ja näin kulkemaan normaalin värialueen ulkopuolelle hallitusti ja saavuttamaan tuon mahdottoman värisävyn.
Tutkijat antoivat uudelle värinäyttömenetelmälleen nimeksi Oz, koska Wizard of Oz -tarinassa hahmot menevät Smaragdikaupunkiin, jossa kaikki on uskomattoman vihreää.
Mihin tätä uutta mahdollisuutta voisi hyödyntää? Ihan heti ei mihinkään laajamittaiseen käyttöön, koska tekniikka on tässä vaiheessa liian hankalaa. Mutta periaatteessa
- värisokeat voisivat kokeilla nähdä kuten normaalinäköiset ihmiset,
- tulisi mahdolliseksi nähdä värit esimerkiksi koiran tavoin,
- voisimme katsoa erikoisvalmisteisia videoita kaikella silmän erottelukyvyllä ja supertehostetuilla väreillä.
